Ajattelin kirjoittaa nyt asiasta jonka tajusin itse vasta äskettäin. Kohdallani se vaati kolme lasta, koiran, omakotitalon.. no, aika pitkän listan asioita joita ilman en toisaalta olisi edes tilanteessa jossa olisin joutunut koko asiaa pohtimaan. Jos mietin aikaa taaksepäin ennen lapsia, olen ollut hyvinkin itsekäs ihminen. Itsekkäällä en tarkoita itsekästä negatiivisella tavalla vaan, noh, ei ole tarvinnut ajatella kuin omista asioista huolehtimista. Sai mennä ja tehdä mitä halusi, näin kotiäidin näkökulmasta välillä (hyvinkin) kadehdittavaa elämää, mutta toisaalta myös sellaista mitä en enää edes kaipaa. Ajasta ennen lapsia kaipaan oikeastaan vain nukkumista. Jos olisi silloin ymmärtänyt sen merkityksen niin olisin varmasti nukkunut vielä enemmän :)
En ole koskaan ollut juurikaan ulkonäkökeskeinen ihminen, toki olen pitänyt tärkeänä siistiä olemusta ja terveellisiä elämäntapoja, mutta se on kohdallani jäänyt aika pitkälti tähän. Olen ollut se tyypillinen äiti, joka vetää kulahtaneissa verkkareissa ja kieltämättä melko virttyneissä topeissa ja t-paidoissa kotona, ihmisten ilmoille mentäessä olen sitten laittanut ne epämukavalta (verkkareihin verrattuna) tuntuvat farkut ja siistimpää paitaa. Ja jotka sitten heti kotiintullessa vaihtuu taas siihen "kotiasuun". Toki olen tiedostanut tämän asian jo vuosia, nyt kuitenkin koin jonkun valaistumisen tässä(kin) asiassa kun, vanhat vaatteet ovat alkaneet mahtua päälle synnytyksen jälkeen ja mikä parasta, suuri osa niistä vanhoista vaatteista ovat jo isojakin. Synnytyksen jälkeen en ole tehnyt mitään tietoista elämäntaparemonttia, en ole laihduttanut saati kieltäytynyt herkuista, tällä kertaa kroppani vain on alkanut toimia sillä tavalla mille kahden aiemman synnytyksen jälkeen lähinnä naureskelin - imetys laihduttaa, hah! No nyt näytti käyvän näin ja vaikka neiti 7kk on kyllä vähentänyt imetyskerrat olemattomiin, vaaka kertoi tänä aamuna painon olevan edelleen laskusuuntainen :) Ennen raskautta-paino on alitettu jo monella kilolla! Kuntoilun puolella olen pyrkinyt päivittäiseen vaunulenkkeilyyn, joiden vauhti on kyllä yleensä saneltu lasten määräämässä tahdissa. Lenkkien lisäksi olen säännöllisen epäsäännöllisesti tehnyt (niitä tylsiä) lihasjumppia kotona, painoina yleensä oma kroppa tai kahvakuula. No kuitenkin, tällä fyysisellä olon keventymisellä on ollut se seuraus että laitoin vaatekaappini uusiksi. Tai siis lähinnä laitoin sieltä lähes kaiken eteenpäin; roskiin, tutuille, Uffille.. Ne kulahtaneet kivat "kotiasutkin" ovat nyt historiaa. Rennosti ja mukavasti voi pukeutua muutenkin, otin nimittäin käyttöön nyt ne vaatteet, joita olen ajatellut käyttäväni jossain muualla kuin kotona; sitte kun meen sinne tai käyn siellä.. Niin missä? Enhän mä käy kun kaupassa ja jossain perhekerhossa tai ystävävillä kylässä. Niissäkin niin harvoin etten tämän elämän aikana pääse mitenkään kuluttamaan niitä vaatteita puhki :) Mieliala on kohonnut huimasti, ennen olin yhtä valju ja rispaantunut ku ne verkkarit, nyt kun peilistä ei katsokaa mörkö niin kyllä se mieltä piristää. Toki asiaan vaikuttaa myös tuleva kesä ja aurinko.
Äitikin voi, ja nimenomaan saa, pitää itsestään huolta, jos äiti voi hyvin niin perhe voi hyvin. Näin muistan lukeneeni jostain. Edelleen saa olla tietyissä asioissa itsekäs, jos oma jaksaminen on vähissä ja aina priorisoi kaikki muut itsensä edelle voi olla varma, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Ota ne päikkärit jos mahdollista, osta uusia vaatteita (älä edes vilkuile sinne lastenosastolle!), käy kampaajalla -tai kampaa edes se tukkas ;) On pelkkää äitimyyttiä näyttää möröltä vain sen takia että on kotona lasten kanssa, että kun ei muka jaksa tai viitsi.
Tähän sopii hyvin turhamainen kuva mun saamasta äitienpäivälahjasta
Nick Cabana -rosemesh40-
ps.Vaikka itse olenkin nyt mielestäni viisastunut asian suhteen niin en edelleenkään välitä siitä miten (ja mihin) muut kotonaan pukeutuvat
-Piia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ilahduttavat!