Kuvasatoa ja kuulumisia

Koko blogi on jäänyt viimeisen puolen vuoden aikana päivittämättä, miten aika menee näin nopeasti? Viimeisin teksti on kesäkuulta, kohta se kesäkuu on taas täällä.. Siis tällä vauhdilla kun mennään :) Olen kuullut muutamalta ihmiseltä uteluita milloin taas olisi blogissa luettavaa, on kiva huomata että on täällä lukijat käyneet kurkkimassa päivittäin, edelleen, vaikkei mitään uutta ole tullut! Lupaan (taas kerran) ryhdistäytyä, enkä pelkästään teidän lukijoiden vaan myös itseni takia, tämä on kuitenkin niin kiva juttu ja vähän niin kuin tapakin päivittää tekemisiään ja kuulumisiaan. Pieni pikapäivitys lienee paikallaan..

Viime kesän jälkeen:

• Olen alkanut harrastaa säännöllisesti juoksemista ja olen asiasta erittäin innoissani
• Esikoiseni on aloittanut eskarin
• Keskimmäinen on aloittanut kerhon (ja elää edelleen prinsessamaailmassaan)
• Kuopus on täyttänyt vuoden ja ehtii aivan liikaa joka paikkaan
• Mieheni on ostanut meille (itselleen) veneen ja ensi kesä taitaa mennä merellä
• Keittiö- ja lattiaremontit ovat edelleen tekemättä

Huomenna on vuoden viimeinen päivä, taas se aika vuodesta kun tehdään lupauksia paremmasta seuraavasta vuodesta. Tämä vuosi on ollut minulle ja meille oikein hyvä, ensi vuodesta aion ottaa irti ainakin saman verran ja nauttia etenkin siitä että töihin ei tarvitse mennä vielä vuoteen, välillä olen keikkavuoroja käynyt tekemässä, mukavaa vaihtelua sekin! Käsitöitä ja muita näperrysjuttuja olen taas talvea kohti alkanut tehdä enemmän, taas on ideoita enemmän kuin tehdä ehtisi.. Tässä muutamia joululahjoihin päätyneitä itsetehtyjä

Tämä mobile ei mennyt joululahjaksi vaan osaksi kastelahjaa pienelle veljentytölle <3

Kylpysuolan lisäksi olen tehnyt myös huulirasvoja ja kuorintavoiteita, inspiraatio täältä

Pellavaan olen ihastunut aivan täysin! Ihana materiaali joka vain paranee käytettäessä

Pellavasta vielä sen verran että ostin meille pellavaiset petivaatteet ja näitä on vaan pesty ja pidetty..

Pikkusisko pyysi jo kauan sitten jos tekisin hänelle ns. räsymattosukat, Marimekon räsymattokuosia mukaillen siis. Lupasin tehdä "joskus sitte". Näihin meni kyllä aikaa ja vaivaa, että tiedoksi vaan :)

"Himmelihulluus" iski myös muhun loppusyksystä, eikös nämä ookin sellasia ympärivuoden käytettäviä juttuja? ainakin oli niin iso vaiva että annan roikkua tuossa juhannuksenakin..

Palaan taas ensi vuonna!

Oikein hyvää ja ihanaa uutta vuotta 2017! <3 

Kukkia terassille

Näin kivan kuvan jossain netissä, siinä säilykepurkit olivat saaneet uuden käyttötarkoituksen yrttiruukkuina. No yrttejä minäkin näihin omiini meinasin laittaa, mut laitoinpa nyt orvokit ainakin aluksi. Olen nimittäin aika tehokas kasvin(kuin kasvin)tappaja. Katotaan miten nämä selviää! Idea on ainakin omasta mielestäni kiva, tähän löytyi kaikki tarvikkeet kotoa paitsi nuo nupit jotka hain Pajutallilta. Purkkeina mulla persikkapurkit :)

Tässä kaikki mitä tarvii

Tadaa! Vähän näyttää kuultavan tuo purkki läpi mutta ei haittaa :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

-Piia

Hetkiä

Kesä on täällä! Tai onhan se nyt ollut jo pitkään sitä kelien puolesta, mutta jotenkin tuntuu että kesä alkaa oikeasti vasta kesäkuussa. 

Me ollaan nautittu lämpimistä keleistä lähinnä omalla pihalla, mutta käväistiin me yö hotellissakin tuossa muutama viikonloppu sitten. Kiva irtiotto arjesta koko perheelle, lapsethan nyt luonnollisesti oli mukana, kun en mä niitä oikein osaa minnekään hoitoon laittaa :) Eikä niitä hoitopaikkojakaan niin ole mihin kolme lasta yhtäkkiä tyrkkäis. Mennään näillä mitä on :)

Pihassa on viimeisen kuukauden aikana kukkinut omena- ja kirsikkapuu, syreeni ja tällä hetkellä täydessä ihanassa kukassa on vuorostaan juhannusruusu. Mäntykin on valitettavasti kukkinut ja levittänyt siitepölynsä kaikkialle -ikkunat vaatii taas pesua.

Amppeli, minun idea mutta miehen toteutus. Ei ollu vaihtoehtoja ku tehdä kun vein sille narua ja ruukun :) Itsehän olen noiden solmujen kanssa ihan kirjaimellisesti takussa... 

Täydellinen paikka mansikalle! Isäni tekemä "lyhtytalo" vanhoista ikkunoista

"Alla omenapuun". Ihanat oli kukat, sais kukkia koko kesän!

Matkalla mummilaan -evästauko

Juhannusta odotellessa, saa nähdä onko hellettä vai hallaa? :)

-Piia

Huipulla tuulee

Sunnuntain perhereippailu suoritettiin tällä kerralla Keinukallion portaissa ja pururadalla. Melkein hävettää myöntää etten ole aiemmin käynyt kyseisessä paikassa, vaikka meiltä on matkaa sinne vain muutama kilometri. (Tai kävin mä kerran siinä parkkipaikalla kääntymässä kun ajoin testiajon miehen autolla :)

Rappuja en laskenut, mutta ei niitä ollut ihan niin paljon kun legendaarisiksi muodostuneissa Malminkartanon portaissa Helsingissä. Kyllä niitä sai silti ihan hapoille asti tallata. Selässä kannoin pikkuneitiä, eli lisämassaa oli noin kahdeksan kilon verran, selvisin! Kahteen kertaan noustiin portaat, Sisu olis mennyt vielä kolmannenkin kerran (hullu), mutta lupasin mennä sen kanssa kahdestaan joku ilta. Tästä päästäänkin lasten liikkumiseen, tuolla portaissa oli yksi aivan ihana nainen, hän tuli meitä vastaan portaissa treenatessaan ja joka kerta tsemppasi kovasti meidän lapsia ja kehui reippaiksi (asianmukaiset: "ohhoh, voi miten hienoa, ootte mahtavia, kylläpä reipasta!") Kun lähdettiin niin huikkasi moikat ja vieläkin jaksoi ihmetellä lasten jaksamista ja intoa. Tässä vaiheessa mieheni totesi että kyseessä on selkeästi joku opettaja tai lastentarhanope :D

Sitä pitää omien lasten liikkumista jotenkin niin itsestäänselvyytenä, ettei siitä tule, harmi kyllä, lapsille mitenkään erikseen mainittua. Meillä lapset on aina liikkuneet mielellään, rattaissa ovat viihtyneet vain ne pakolliset ajat, aina on pitänyt päästä kävelemään. Tai pomppimista ja juoksua tuo nykyään enemmän on, niin sisällä kuin pihallakin. Tosin ei me olla oikeastaan taidettu antaa edes vaihtoehtoja muuhun, oletukseni lasten kanssa ulkoillessa on se, että lapsi kertoo itse jos ei jaksa. En ole koskaan alkanut itse kysellä että "ootko varma että jaksat?" tai "käveletkö vai istutko kyydissä?". Täytyy kyllä myöntää että jos lapsi on alkanut osoittaa väsymisen merkkejä niin ihan tsemppaamalla on yleensä kävelty sitten se loppumatka tai sitten on pidetty pieni "kumpi on nopeampi"-kisa leikinvarjolla ja kas, ihan huomaamatta ollaankin kotona! Ei se lapsi kovin helposti oikeasti väsy, tylsyys on yleensä suurin syy sille miksei lapsi jaksa. Vanhemman oma mukavuus painaa tässä vaakakupissa myös aika paljon. Onhan se nopeampaa ja vaivattomampaa nostaa lapsi rattaisiin ja kävellä omaa vauhtia. 

Meillä lapset kävelee mun kanssa vaunulenkkejä nykyään ihan mun tahtiin, välillä kyllä käy mielessä, että miltä meidän meno mahtaa näyttää muille? Lapset rattaiden molemmin puolin, yksi rattaissa ja äiti kipittää puolta juoksua. Kumpikaan ei koskaan valita, ei vauhtia eikä matkaa. Meidän jutut on kaikkea maan ja taivaan väliltä ja tuntuu että just näissä tilanteissa käydyt keskustelut on niitä, joiden sisällön lapset muistaa parhaiten. Sisu käveli kolmevuotiaana Kyproksella päivässä 10km paahtavassa helteessä, halutessaan oli myös istumapaikka tarjolla rattaissa -halusi mielummin kävellä. Tänään rappusissa menin niin lujaa kuin pystyin, silti poika joutui odotella meitä huipulla. Liikkumista rakastavista lapsista pitäisi muistaa olla extrakiitollinen, en ehkä kestäisi jos meidän muuten uhmaa täynnä olevat lapset heittäytyisivät jalattomiksi ja kieltäytyisivät kävelemästä...

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Piia

Hyvä olo, parempi mieli

Ajattelin kirjoittaa nyt asiasta jonka tajusin itse vasta äskettäin. Kohdallani se vaati kolme lasta, koiran, omakotitalon.. no, aika pitkän listan asioita joita ilman en toisaalta olisi edes tilanteessa jossa olisin joutunut koko asiaa pohtimaan. Jos mietin aikaa taaksepäin ennen lapsia, olen ollut hyvinkin itsekäs ihminen. Itsekkäällä en tarkoita itsekästä negatiivisella tavalla vaan, noh, ei ole tarvinnut ajatella kuin omista asioista huolehtimista. Sai mennä ja tehdä mitä halusi, näin kotiäidin näkökulmasta välillä (hyvinkin) kadehdittavaa elämää, mutta toisaalta myös sellaista mitä en enää edes kaipaa. Ajasta ennen lapsia kaipaan oikeastaan vain nukkumista. Jos olisi silloin ymmärtänyt sen merkityksen niin olisin varmasti nukkunut vielä enemmän :)

En ole koskaan ollut juurikaan ulkonäkökeskeinen ihminen, toki olen pitänyt tärkeänä siistiä olemusta ja terveellisiä elämäntapoja, mutta se on kohdallani jäänyt aika pitkälti tähän. Olen ollut se tyypillinen äiti, joka vetää kulahtaneissa verkkareissa ja kieltämättä melko virttyneissä topeissa ja t-paidoissa kotona, ihmisten ilmoille mentäessä olen sitten laittanut ne epämukavalta (verkkareihin verrattuna) tuntuvat farkut ja siistimpää paitaa. Ja jotka sitten heti kotiintullessa vaihtuu taas siihen "kotiasuun". Toki olen tiedostanut tämän asian jo vuosia, nyt kuitenkin koin jonkun valaistumisen tässä(kin) asiassa kun, vanhat vaatteet ovat alkaneet mahtua päälle synnytyksen jälkeen ja mikä parasta, suuri osa niistä vanhoista vaatteista ovat jo isojakin. Synnytyksen jälkeen en ole tehnyt mitään tietoista elämäntaparemonttia, en ole laihduttanut saati kieltäytynyt herkuista, tällä kertaa kroppani vain on alkanut toimia sillä tavalla mille kahden aiemman synnytyksen jälkeen lähinnä naureskelin - imetys laihduttaa, hah! No nyt näytti käyvän näin ja vaikka neiti 7kk on kyllä vähentänyt imetyskerrat olemattomiin, vaaka kertoi tänä aamuna painon olevan edelleen laskusuuntainen :) Ennen raskautta-paino on alitettu jo monella kilolla! Kuntoilun puolella olen pyrkinyt päivittäiseen vaunulenkkeilyyn, joiden vauhti on kyllä yleensä saneltu lasten määräämässä tahdissa. Lenkkien lisäksi olen säännöllisen epäsäännöllisesti tehnyt (niitä tylsiä) lihasjumppia kotona, painoina yleensä oma kroppa tai kahvakuula. No kuitenkin, tällä fyysisellä olon keventymisellä on ollut se seuraus että laitoin vaatekaappini uusiksi. Tai siis lähinnä laitoin sieltä lähes kaiken eteenpäin; roskiin, tutuille, Uffille.. Ne kulahtaneet kivat "kotiasutkin" ovat nyt historiaa. Rennosti ja mukavasti voi pukeutua muutenkin, otin nimittäin käyttöön nyt ne vaatteet, joita olen ajatellut käyttäväni jossain muualla kuin kotona; sitte kun meen sinne tai käyn siellä.. Niin missä? Enhän mä käy kun kaupassa ja jossain perhekerhossa tai ystävävillä kylässä. Niissäkin niin harvoin etten tämän elämän aikana pääse mitenkään kuluttamaan niitä vaatteita puhki :) Mieliala on kohonnut huimasti, ennen olin yhtä valju ja rispaantunut ku ne verkkarit, nyt kun peilistä ei katsokaa mörkö niin kyllä se mieltä piristää. Toki asiaan vaikuttaa myös tuleva kesä ja aurinko.

Äitikin voi, ja nimenomaan saa, pitää itsestään huolta, jos äiti voi hyvin niin perhe voi hyvin. Näin muistan lukeneeni jostain. Edelleen saa olla tietyissä asioissa itsekäs, jos oma jaksaminen on vähissä ja aina priorisoi kaikki muut itsensä edelle voi olla varma, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Ota ne päikkärit jos mahdollista, osta uusia vaatteita (älä edes vilkuile sinne lastenosastolle!), käy kampaajalla -tai kampaa edes se tukkas ;) On pelkkää äitimyyttiä näyttää möröltä vain sen takia että on kotona lasten kanssa, että kun ei muka jaksa tai viitsi.

Tähän sopii hyvin turhamainen kuva mun saamasta äitienpäivälahjasta

Nick Cabana -rosemesh40-

ps.Vaikka itse olenkin nyt mielestäni viisastunut asian suhteen niin en edelleenkään välitä siitä miten (ja mihin) muut kotonaan pukeutuvat

-Piia

Tekeleitä

Ihan tarkoituksella valitsin otsikoksi tuon sanan, sanan jota moni huomaamattaan tai ajattelemattomuuttaan käyttää, mutta joka kuitenkin minun mielestä kertoo paljon siitä miten tekijä itse omaa työtään arvostaa. Tekele: on olevinaan, tämmönen nyt tuli, ei tämä nyt niin, kunhan nyt tein.. Heti tulee mieleen että ihan sitä ei syntynyt mitä lähdettiin tekemään, mutta että tekijä kuitenkin on nähnyt valtavan työn ja käyttänyt tuhottomasti aikaa. Sitten kaikki latistetaan kutsumalla valmista työtä tekeleeksi. Ei ei, arvostakaa hyvät ihmiset tekemiänne töitä! Kaikki mikä valmistuu tekemisen ilosta tai ihan vain siitä että kerrankin on jotain onnistunut saamaan valmiiksi asti (esim. jotku villasukat) niin arvosta niitä, mitä väliä onko lopputulos se mitä hait tai miellyttääkö se sun silmää. Aina löytää kaikesta parantamisen varaa tai jotain mihin ei ole ollenkaan tyytyväinen, mutta jokainen itsetehty asia on arvokas. On onni osata tehdä asioita itse, kaikkea ei tarvitse ostaa valmiina ja itselläni kaikki esimerkiksi lahjaksi saadut itsetehdyt jutut on arvokkaita juuri sen takia, että niiden eteen on nähty muutakin vaivaa kuin se mitä kauppaan marssiminen vaatii... Niin ja jos saat kiitosta tai kehuja jostain niin ota ne vastaan ihan vaan kiittämällä, ei mitään "no tää nyt oli alesta" tai "tää on jo vanha juttu"-selityksiä. Yllättävän vaikeaa eikö!? :)

Tässä mun tekemiä juttuja, tykkään kaikista vaikka ei ole mitenkään erikoisia tai edes onnistuneita, ei siis tekeleitä ollenkaan! :)

Ystävää on kiva ilahduttaa villasukilla, jännitti sopiiko -näyttää sopivan :) (villasukkien ohje oma)

Tämä kori lähti villasukkien mukaan :)

Pienelle kummipojalle vaunuverho

Tälläseen käyttöön päätyi virkattu kori, herneenversot sopii hyvin :) Tuli toivomus toisestakin korista!

Neidille peplum, tämä tehty jo kauan sitten! Ehdin jo tuuletella miten hienosti onnistuin kaula-aukon resorin kanssa kunnes tajusin ommelleeni taakse tarkoitetun sauman ETEEN. Enkä purkanut. Ompelin siihen napin :) 

ps.Perhekerhossa pappi ihasteli tätä paitaa neidille, joka heti kertoi miten "joo äiti on tehny tän ja täs on tällänen nappi koristeena kun äiti ompeli väärin.."

Puolivuotiaalle Fannylle pari tuttiketjua ja pääsiäisen värinen tiskiliina Fannyn äidille :)

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

-Piia

Vauvan "marisukat"

Ihan yhtäkkiä pakko vaan saada mustaa ja valkoista, raitaa ja palloa. Ei mitään isoa projektia, vaan sellasta että koko sukan voi purkaa kun huomaa että se olisi todellakin kaikkea muuta kuin vauvan sukkakokoa vastaava. Sellanen sukka, että kun huomaa että muutama kierros alempana on sattunu yhden puikon mittainen pahemman luokan virhe kuviossa ja ajattelee että "en todellakaan pura, teen sen sitten neulalla viimeistelyvaiheessa samannäköiseksi". Niin ja se, että samalla kun tekee niin keksii tulevaa kuviota ja ymmärtää miten pieni se vauvan jalka oikeasti on. Ei tuohon raitojen jälkeen tehdäkään enää sitä palloa vaikka niin oli aikomus . Tadaa, tässä kahden illan sukat neiti 5kk:lle

Lanka:Janne

Puikot 3mm

Silmukoita 32

Tiimalasikavennus kantapäässä

Ps. missä vaiheessa tuollaiset reisipoimut lakkaa olemasta söpöjä?

Hyvää viikonloppua!

-Piia

Haikeutta ilmassa

Tunnetko sellaista vanhempaa jolla ei päivittäin olisi jostain huono omatunto? Niinpä, taitavat olla mokomat aika harvassa. Tosin jos sellainen päivä joskus kohdallani koittaisi niin viimeistään se huono omatunto iskisi siitä että asiat on liian hyvin..

 Äitinä sitä toivoo lapsilleen aina parasta. Ajattelin että teen oikein kun päätin että vanhemmat lapset lopettaa päiväkodissa kokonaan ja jäävät kotiin minun ja vauvan kanssa. Huomenna on sitten se viimeinen hoitopäivä, vanhimman kohdalla se tarkoittaa myös viimeistä päiväkotipäivää ennen eskaria. Pikkusisaruksen syntymän jälkeen lapset ovat muutenkin olleet päiväkodissa vain sen minimimäärän, joten mistään huimasta muutoksesta arkeen ei ole kyse. Päiväkoti on mitä ihanin ja lapset viihtyivät siellä hyvin, mutta kuitenkin joka kerta päiväkotiin lähtiessä kuului se kysymys jomman kumman lapsen suusta että "äiti koska meillä on taas vapaapäivä". Nyt äidistä tuntuu sitten vähän haikealta, koska päiväkoti on kuitenkin ollut jo monta vuotta enemmän tai vähemmän meidän arkeen kuuluva asia. 

 Kolmivuorotyötä tekevänä äitinä päätin ainoastaan itsekkäistä syistä että niin kauan kun minulla on mahdollista olla kotona, haluan hoitaa kaikki lapset itse. Olen kuitenkin sitä äiti-tyyppiä joka potee huonoa omaatuntoa jos vie lapset päiväkotiin vaikka itsellä olisi vapaapäivä tai joka jää aamulla sen pienimmän lapsen kanssa kotiin ja laittaa vanhemmat isänsä kyydissä päiväkotiin.Samainen omatunto kolkuttelee myös niissä tapauksissa kun tulee tunne että olispa kiva lähteä miehen kanssa kahdestaan jonnekin tai joku tarjoaa lastenhoitoapua vaikka vain yhden yön ajaksi. Hassua sinänsä koska en minä lasten kanssa koko ajan touhua ja leiki vaan ne "menee siinä kaiken keskellä" ja oikeastihan lapset nauttivat noista ainutlaatuisista ja harvinaisista hetkistä kun pääsevät yökylään tai yleensäkin ilman äitiä ja isää jonnekin. 

No syksyllä sitten nuorempaa kerhoon ja sitä isompaa eskariin ja pienimmällekin löytyy omaa kerhoansa. Aikaa kun löytäis sitten näille kaikille :)

Tälläiset pienet muistot tein päiväkotitädeille

-Piia

Neuletakki

Yksinkertaisesti neuletakki. Ihan itselle ja itsetehtynä. Älytön fiilis että sain tämän valmiiksi, mutta vielä käsittämättömämpää että tähän projektiin päätin ryhtyä. Minä, joka tuolla muutamia postauksia alempana hehkutin virkkausta.. No jos ei kaupasta löyry niin teherähän itte. Malli ei sentään ole oma vaan inspiraation isona lähteenä toimii Kalastajan vaimo- blogin Johannan kirja. Olisin halunnut tähän vielä taskut, mutta lanka loppui neljä silmukkaa ennen loppua :) Samaa värierää ei tietenkään ole enää myynnissä.

Tämä oli tilanne marraskuun loppupuolella

Ja tilanne tänään

 Kuvaajan ohjeet oli että "äiti oo ihan paikallaan nyt!". Kuvaajana Sisu "seuraavaksi6v." :)

On mulla jo seuraavaan neuleeseen langat tilattuna...

-Piia

Nilkkavillasukat -helppo kirjoneuleohje

En osaa tehdä villasukkia, en ainakaa vartta pidemmälle. Jos sitten kädestä pitäen ohjeiden varassa selviän kantapään yli niin viimeistään siihen se sukka sitten jääkin. Tai ihan viimeistään siihen että pitäis tehdä vielä se toinenkin sukka. Ensimmäiset tekemäni "pakkovillasukkani" olivat (rumat) sinapin keltaiset, kantapäiden väri joulunvihreä. Olishan sitä ollut nätimpiäkin lankoja tarjolla, taisin tehdä alitajuisen kielteisen villasukkapäätöksen jo sillon neljännellä luokalla :)

No tästä on sittemmin lipsuttu. Muutamat sukat olen ala-asteen neljännen luokan jälkeen saanut valmiiksi asti, tosin niidenkin lukumäärä voidaan laskea yhden käden sormilla (niitä ilman paria jääneitä sukkia olen tehnyt hieman enemmän). Lähipiirissäni on paljon ihmisiä jotka haluaisivat kutoa sukkia, mutta jostain syystä (tai ehkä juuri noista aiemmin luettelemistani syistä) ne jäävät aina vain sille "olis kiva tehdä"-asteelle. Nyt rohkaisen kaikkia kutomaan ainakin ne ensimmäiset sukat, tai toiset. Jos tuntuu kivalta niin tee siihen tuo mun kehittelemä kirjoneulekuvio. Tee pitkä tai lyhyt varsi, mä tykkään käyttää noita nilkkapituisia koska on mukavan kevyet ja helppo vetää jalkaan (niin ja on ne nopeammat tehdäkin)

 Haasta ittes!

Koko: n. 38-39. 

Lanka: Novitan Tuomas-lanka tai joku muu puikoille 3,5-4 sopiva

Luo 48 silmukkaa

Neulo 15 kierrosta 1o 1n

-Näissä sukissa neuloin oikean silmukan takareunasta

Sitten alkaakin kantapää, sen voi tehdä monella eri tavalla. Itse suosin tiimalasikantapäätä, tällöin silmukkaluku ei muutu, eli ts. et joudu kantapään jälkeen kaventelemaan. Tämä on myös ainoa tapa jolla vältän niiden ärsyttävien reikien ja rakojen syntymisen kantalapun reunoihin..

(Tiimalasikantapään voit opetella täältä)

Kantapään jälkeen neulo 3 krs oikein ja aloita sitten kuvio (tai jos et tee kuviota niin jatka oikeinneulomista niin kauan että pikkuvarvas peittyy)  Huomaa muuten että kirjoneuleessa ne nurjalla puolella kulkevat langat pitäisi olla melko löysällä, muuten kuviosta tulee kireä eikä sukka mene jalkaan. TÄÄLTÄ kannattaa kurkata vinkit ennen kun aloitat kuvion :)

Kuviota luetaan oikealta vasemmalle.  Minulla väreinä tässä harmaa, musta ja valkoinen. Harmaan sävy vääristyy tässä kuvassa, mutta on siis koko ajan sama.

< aloita tästä

Tee kuvion jälkeen vielä yksi "tyhjä" kierros (tuossa kuviossa olevan tyhjän kierroksen lisäksi siis vielä toinenkin) ja aloita sitten kuvio alusta. Väreinä voit käyttää mitä tahansa, huomasin että tuollaisen kivan liukuväriefektin saa sillä että vaihtaa langanvärin tuossa kuvion yläosassa.

Kun olet tehnyt kuvion kahteen kertaan neulo 3krs oikein (tai niin kauan että pikkuvarvas peittyy) ja aloita kavennukset, jotka mun tapaan tehdään näin:

1 puikon lopussa kaksi yhteen 

2 puikon alussa ylivetokavennus (ensimmäinen silmukka kutomatta, toinen kudotaan ja sitten se kutomatta jätetty silmukka nostetaan sen kudotun yli ja tiputetaan puikolta)

3 puikon lopussa 2 yhteen

4 puikon alussa ylivetokavennus

Jatka näin kunnes silmukoita on puikoilla yhteensä 8 (eli kaikillä puikoilla se 2 silmukkaa) ja vedä lanka kaikkien silmukoiden läpi, kiristä ja päättele langat. Tadaa! Valmista!

Sitten teet vielä sen toisen sukan.

 <3

-Piia

Virkattuja lahjoja

Selasin tuossa valmistuneista käsitöistä ottamiani kuvia ja päätin päivitellä niitä tännekin, nyt kun lahjaksi tehdyt jutut on saajansa tavoittaneet :)

Äidille ja anopille lähti joululahjaksi virkatut pikkumatot, halkaisija kummassakin n. 75-80cm muistaakseni, kuteet Paapon valikoimista ja mallit täältä, tosin tuota kaksiväristä mattoa tehty omin muokkauksin kun kude alkoi osoittaa loppumisen merkkejä oletettua aiemmin :)

Joululomalla anoppilassa käydessämme kävin Paapon "kivijalkamyymälässä" toista kertaa, olen elänyt jotenkin pimennossa koko kaupan olemassaolon, tai paremminkin sen sijainnin suhteen, koska Alajärvellä on tullut käytyä jo useamman vuoden ajan ja vasta melko äskettäin tajusin näitä kahta yhdistävän tekijän. Mistä olenkaan jäänyt paitsi! No joka tapauksessa, tällä kerralla sieltä tarttui mukaan styroksinen rengas ja "made with love"-merkkejä. Trikookude on sitä samaa mitä käytin ylläoleviin mattoihin. Ohjetta hyödynsin Nouseva myrsky-nimisestä blogista, joskin taas pienin omin muokkauksin. Tämä kranssi riippuu nyt meidän ulko-ovessa ja on kyllä aika hieno! :)

Näitä tuttiketjuja on tullut tehtyä aika monta, niin itselle kuin tilauksesta muille. Meillähän tosin kävi niin että ovat sitten täysin tarpeettomia, ei syö meidän neiti tuttia ei... :)

Nämä annoin osana vauvalahjaa ystäväni poikavauvalle, meidän kummipojalle <3

pst. seuraava postaus sisältää kirjoneulesukkaohjeen aloittelijalle ;)

Ristiäiset

Pitkähkön tauon jälkeen tulin päivittelemään ristiäiskuvien kera :) Ristiäisiä vietettiin jo noin kuukausi sitten. Joulukuu oli ja meni, hujahti ihan vauhdilla, oli sairastelua koko perheen (miinus mies joka ei koskaan ole kipeä) voimin ja joulua ja uutta vuotta jne. Tekemistä on riittänyt ja kaikkeen ei edes kyennyt vaikka olis pitänyt. Ne kaapit on edelleenkin siivoamatta :)

Päivänsankari <3

 Taas oli korvaamaton apu äidiltä ja anopilta näiden tarjottavien suhteen. Kiitos!

-Piia