Hyvä olo, parempi mieli

Ajattelin kirjoittaa nyt asiasta jonka tajusin itse vasta äskettäin. Kohdallani se vaati kolme lasta, koiran, omakotitalon.. no, aika pitkän listan asioita joita ilman en toisaalta olisi edes tilanteessa jossa olisin joutunut koko asiaa pohtimaan. Jos mietin aikaa taaksepäin ennen lapsia, olen ollut hyvinkin itsekäs ihminen. Itsekkäällä en tarkoita itsekästä negatiivisella tavalla vaan, noh, ei ole tarvinnut ajatella kuin omista asioista huolehtimista. Sai mennä ja tehdä mitä halusi, näin kotiäidin näkökulmasta välillä (hyvinkin) kadehdittavaa elämää, mutta toisaalta myös sellaista mitä en enää edes kaipaa. Ajasta ennen lapsia kaipaan oikeastaan vain nukkumista. Jos olisi silloin ymmärtänyt sen merkityksen niin olisin varmasti nukkunut vielä enemmän :)

En ole koskaan ollut juurikaan ulkonäkökeskeinen ihminen, toki olen pitänyt tärkeänä siistiä olemusta ja terveellisiä elämäntapoja, mutta se on kohdallani jäänyt aika pitkälti tähän. Olen ollut se tyypillinen äiti, joka vetää kulahtaneissa verkkareissa ja kieltämättä melko virttyneissä topeissa ja t-paidoissa kotona, ihmisten ilmoille mentäessä olen sitten laittanut ne epämukavalta (verkkareihin verrattuna) tuntuvat farkut ja siistimpää paitaa. Ja jotka sitten heti kotiintullessa vaihtuu taas siihen "kotiasuun". Toki olen tiedostanut tämän asian jo vuosia, nyt kuitenkin koin jonkun valaistumisen tässä(kin) asiassa kun, vanhat vaatteet ovat alkaneet mahtua päälle synnytyksen jälkeen ja mikä parasta, suuri osa niistä vanhoista vaatteista ovat jo isojakin. Synnytyksen jälkeen en ole tehnyt mitään tietoista elämäntaparemonttia, en ole laihduttanut saati kieltäytynyt herkuista, tällä kertaa kroppani vain on alkanut toimia sillä tavalla mille kahden aiemman synnytyksen jälkeen lähinnä naureskelin - imetys laihduttaa, hah! No nyt näytti käyvän näin ja vaikka neiti 7kk on kyllä vähentänyt imetyskerrat olemattomiin, vaaka kertoi tänä aamuna painon olevan edelleen laskusuuntainen :) Ennen raskautta-paino on alitettu jo monella kilolla! Kuntoilun puolella olen pyrkinyt päivittäiseen vaunulenkkeilyyn, joiden vauhti on kyllä yleensä saneltu lasten määräämässä tahdissa. Lenkkien lisäksi olen säännöllisen epäsäännöllisesti tehnyt (niitä tylsiä) lihasjumppia kotona, painoina yleensä oma kroppa tai kahvakuula. No kuitenkin, tällä fyysisellä olon keventymisellä on ollut se seuraus että laitoin vaatekaappini uusiksi. Tai siis lähinnä laitoin sieltä lähes kaiken eteenpäin; roskiin, tutuille, Uffille.. Ne kulahtaneet kivat "kotiasutkin" ovat nyt historiaa. Rennosti ja mukavasti voi pukeutua muutenkin, otin nimittäin käyttöön nyt ne vaatteet, joita olen ajatellut käyttäväni jossain muualla kuin kotona; sitte kun meen sinne tai käyn siellä.. Niin missä? Enhän mä käy kun kaupassa ja jossain perhekerhossa tai ystävävillä kylässä. Niissäkin niin harvoin etten tämän elämän aikana pääse mitenkään kuluttamaan niitä vaatteita puhki :) Mieliala on kohonnut huimasti, ennen olin yhtä valju ja rispaantunut ku ne verkkarit, nyt kun peilistä ei katsokaa mörkö niin kyllä se mieltä piristää. Toki asiaan vaikuttaa myös tuleva kesä ja aurinko.

Äitikin voi, ja nimenomaan saa, pitää itsestään huolta, jos äiti voi hyvin niin perhe voi hyvin. Näin muistan lukeneeni jostain. Edelleen saa olla tietyissä asioissa itsekäs, jos oma jaksaminen on vähissä ja aina priorisoi kaikki muut itsensä edelle voi olla varma, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Ota ne päikkärit jos mahdollista, osta uusia vaatteita (älä edes vilkuile sinne lastenosastolle!), käy kampaajalla -tai kampaa edes se tukkas ;) On pelkkää äitimyyttiä näyttää möröltä vain sen takia että on kotona lasten kanssa, että kun ei muka jaksa tai viitsi.

Tähän sopii hyvin turhamainen kuva mun saamasta äitienpäivälahjasta

Nick Cabana -rosemesh40-

ps.Vaikka itse olenkin nyt mielestäni viisastunut asian suhteen niin en edelleenkään välitä siitä miten (ja mihin) muut kotonaan pukeutuvat

-Piia

Tekeleitä

Ihan tarkoituksella valitsin otsikoksi tuon sanan, sanan jota moni huomaamattaan tai ajattelemattomuuttaan käyttää, mutta joka kuitenkin minun mielestä kertoo paljon siitä miten tekijä itse omaa työtään arvostaa. Tekele: on olevinaan, tämmönen nyt tuli, ei tämä nyt niin, kunhan nyt tein.. Heti tulee mieleen että ihan sitä ei syntynyt mitä lähdettiin tekemään, mutta että tekijä kuitenkin on nähnyt valtavan työn ja käyttänyt tuhottomasti aikaa. Sitten kaikki latistetaan kutsumalla valmista työtä tekeleeksi. Ei ei, arvostakaa hyvät ihmiset tekemiänne töitä! Kaikki mikä valmistuu tekemisen ilosta tai ihan vain siitä että kerrankin on jotain onnistunut saamaan valmiiksi asti (esim. jotku villasukat) niin arvosta niitä, mitä väliä onko lopputulos se mitä hait tai miellyttääkö se sun silmää. Aina löytää kaikesta parantamisen varaa tai jotain mihin ei ole ollenkaan tyytyväinen, mutta jokainen itsetehty asia on arvokas. On onni osata tehdä asioita itse, kaikkea ei tarvitse ostaa valmiina ja itselläni kaikki esimerkiksi lahjaksi saadut itsetehdyt jutut on arvokkaita juuri sen takia, että niiden eteen on nähty muutakin vaivaa kuin se mitä kauppaan marssiminen vaatii... Niin ja jos saat kiitosta tai kehuja jostain niin ota ne vastaan ihan vaan kiittämällä, ei mitään "no tää nyt oli alesta" tai "tää on jo vanha juttu"-selityksiä. Yllättävän vaikeaa eikö!? :)

Tässä mun tekemiä juttuja, tykkään kaikista vaikka ei ole mitenkään erikoisia tai edes onnistuneita, ei siis tekeleitä ollenkaan! :)

Ystävää on kiva ilahduttaa villasukilla, jännitti sopiiko -näyttää sopivan :) (villasukkien ohje oma)

Tämä kori lähti villasukkien mukaan :)

Pienelle kummipojalle vaunuverho

Tälläseen käyttöön päätyi virkattu kori, herneenversot sopii hyvin :) Tuli toivomus toisestakin korista!

Neidille peplum, tämä tehty jo kauan sitten! Ehdin jo tuuletella miten hienosti onnistuin kaula-aukon resorin kanssa kunnes tajusin ommelleeni taakse tarkoitetun sauman ETEEN. Enkä purkanut. Ompelin siihen napin :) 

ps.Perhekerhossa pappi ihasteli tätä paitaa neidille, joka heti kertoi miten "joo äiti on tehny tän ja täs on tällänen nappi koristeena kun äiti ompeli väärin.."

Puolivuotiaalle Fannylle pari tuttiketjua ja pääsiäisen värinen tiskiliina Fannyn äidille :)

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

-Piia

Vauvan "marisukat"

Ihan yhtäkkiä pakko vaan saada mustaa ja valkoista, raitaa ja palloa. Ei mitään isoa projektia, vaan sellasta että koko sukan voi purkaa kun huomaa että se olisi todellakin kaikkea muuta kuin vauvan sukkakokoa vastaava. Sellanen sukka, että kun huomaa että muutama kierros alempana on sattunu yhden puikon mittainen pahemman luokan virhe kuviossa ja ajattelee että "en todellakaan pura, teen sen sitten neulalla viimeistelyvaiheessa samannäköiseksi". Niin ja se, että samalla kun tekee niin keksii tulevaa kuviota ja ymmärtää miten pieni se vauvan jalka oikeasti on. Ei tuohon raitojen jälkeen tehdäkään enää sitä palloa vaikka niin oli aikomus . Tadaa, tässä kahden illan sukat neiti 5kk:lle

Lanka:Janne

Puikot 3mm

Silmukoita 32

Tiimalasikavennus kantapäässä

Ps. missä vaiheessa tuollaiset reisipoimut lakkaa olemasta söpöjä?

Hyvää viikonloppua!

-Piia

Haikeutta ilmassa

Tunnetko sellaista vanhempaa jolla ei päivittäin olisi jostain huono omatunto? Niinpä, taitavat olla mokomat aika harvassa. Tosin jos sellainen päivä joskus kohdallani koittaisi niin viimeistään se huono omatunto iskisi siitä että asiat on liian hyvin..

 Äitinä sitä toivoo lapsilleen aina parasta. Ajattelin että teen oikein kun päätin että vanhemmat lapset lopettaa päiväkodissa kokonaan ja jäävät kotiin minun ja vauvan kanssa. Huomenna on sitten se viimeinen hoitopäivä, vanhimman kohdalla se tarkoittaa myös viimeistä päiväkotipäivää ennen eskaria. Pikkusisaruksen syntymän jälkeen lapset ovat muutenkin olleet päiväkodissa vain sen minimimäärän, joten mistään huimasta muutoksesta arkeen ei ole kyse. Päiväkoti on mitä ihanin ja lapset viihtyivät siellä hyvin, mutta kuitenkin joka kerta päiväkotiin lähtiessä kuului se kysymys jomman kumman lapsen suusta että "äiti koska meillä on taas vapaapäivä". Nyt äidistä tuntuu sitten vähän haikealta, koska päiväkoti on kuitenkin ollut jo monta vuotta enemmän tai vähemmän meidän arkeen kuuluva asia. 

 Kolmivuorotyötä tekevänä äitinä päätin ainoastaan itsekkäistä syistä että niin kauan kun minulla on mahdollista olla kotona, haluan hoitaa kaikki lapset itse. Olen kuitenkin sitä äiti-tyyppiä joka potee huonoa omaatuntoa jos vie lapset päiväkotiin vaikka itsellä olisi vapaapäivä tai joka jää aamulla sen pienimmän lapsen kanssa kotiin ja laittaa vanhemmat isänsä kyydissä päiväkotiin.Samainen omatunto kolkuttelee myös niissä tapauksissa kun tulee tunne että olispa kiva lähteä miehen kanssa kahdestaan jonnekin tai joku tarjoaa lastenhoitoapua vaikka vain yhden yön ajaksi. Hassua sinänsä koska en minä lasten kanssa koko ajan touhua ja leiki vaan ne "menee siinä kaiken keskellä" ja oikeastihan lapset nauttivat noista ainutlaatuisista ja harvinaisista hetkistä kun pääsevät yökylään tai yleensäkin ilman äitiä ja isää jonnekin. 

No syksyllä sitten nuorempaa kerhoon ja sitä isompaa eskariin ja pienimmällekin löytyy omaa kerhoansa. Aikaa kun löytäis sitten näille kaikille :)

Tälläiset pienet muistot tein päiväkotitädeille

-Piia

Neuletakki

Yksinkertaisesti neuletakki. Ihan itselle ja itsetehtynä. Älytön fiilis että sain tämän valmiiksi, mutta vielä käsittämättömämpää että tähän projektiin päätin ryhtyä. Minä, joka tuolla muutamia postauksia alempana hehkutin virkkausta.. No jos ei kaupasta löyry niin teherähän itte. Malli ei sentään ole oma vaan inspiraation isona lähteenä toimii Kalastajan vaimo- blogin Johannan kirja. Olisin halunnut tähän vielä taskut, mutta lanka loppui neljä silmukkaa ennen loppua :) Samaa värierää ei tietenkään ole enää myynnissä.

Tämä oli tilanne marraskuun loppupuolella

Ja tilanne tänään

 Kuvaajan ohjeet oli että "äiti oo ihan paikallaan nyt!". Kuvaajana Sisu "seuraavaksi6v." :)

On mulla jo seuraavaan neuleeseen langat tilattuna...

-Piia

Nilkkavillasukat -helppo kirjoneuleohje

En osaa tehdä villasukkia, en ainakaa vartta pidemmälle. Jos sitten kädestä pitäen ohjeiden varassa selviän kantapään yli niin viimeistään siihen se sukka sitten jääkin. Tai ihan viimeistään siihen että pitäis tehdä vielä se toinenkin sukka. Ensimmäiset tekemäni "pakkovillasukkani" olivat (rumat) sinapin keltaiset, kantapäiden väri joulunvihreä. Olishan sitä ollut nätimpiäkin lankoja tarjolla, taisin tehdä alitajuisen kielteisen villasukkapäätöksen jo sillon neljännellä luokalla :)

No tästä on sittemmin lipsuttu. Muutamat sukat olen ala-asteen neljännen luokan jälkeen saanut valmiiksi asti, tosin niidenkin lukumäärä voidaan laskea yhden käden sormilla (niitä ilman paria jääneitä sukkia olen tehnyt hieman enemmän). Lähipiirissäni on paljon ihmisiä jotka haluaisivat kutoa sukkia, mutta jostain syystä (tai ehkä juuri noista aiemmin luettelemistani syistä) ne jäävät aina vain sille "olis kiva tehdä"-asteelle. Nyt rohkaisen kaikkia kutomaan ainakin ne ensimmäiset sukat, tai toiset. Jos tuntuu kivalta niin tee siihen tuo mun kehittelemä kirjoneulekuvio. Tee pitkä tai lyhyt varsi, mä tykkään käyttää noita nilkkapituisia koska on mukavan kevyet ja helppo vetää jalkaan (niin ja on ne nopeammat tehdäkin)

 Haasta ittes!

Koko: n. 38-39. 

Lanka: Novitan Tuomas-lanka tai joku muu puikoille 3,5-4 sopiva

Luo 48 silmukkaa

Neulo 15 kierrosta 1o 1n

-Näissä sukissa neuloin oikean silmukan takareunasta

Sitten alkaakin kantapää, sen voi tehdä monella eri tavalla. Itse suosin tiimalasikantapäätä, tällöin silmukkaluku ei muutu, eli ts. et joudu kantapään jälkeen kaventelemaan. Tämä on myös ainoa tapa jolla vältän niiden ärsyttävien reikien ja rakojen syntymisen kantalapun reunoihin..

(Tiimalasikantapään voit opetella täältä)

Kantapään jälkeen neulo 3 krs oikein ja aloita sitten kuvio (tai jos et tee kuviota niin jatka oikeinneulomista niin kauan että pikkuvarvas peittyy)  Huomaa muuten että kirjoneuleessa ne nurjalla puolella kulkevat langat pitäisi olla melko löysällä, muuten kuviosta tulee kireä eikä sukka mene jalkaan. TÄÄLTÄ kannattaa kurkata vinkit ennen kun aloitat kuvion :)

Kuviota luetaan oikealta vasemmalle.  Minulla väreinä tässä harmaa, musta ja valkoinen. Harmaan sävy vääristyy tässä kuvassa, mutta on siis koko ajan sama.

< aloita tästä

Tee kuvion jälkeen vielä yksi "tyhjä" kierros (tuossa kuviossa olevan tyhjän kierroksen lisäksi siis vielä toinenkin) ja aloita sitten kuvio alusta. Väreinä voit käyttää mitä tahansa, huomasin että tuollaisen kivan liukuväriefektin saa sillä että vaihtaa langanvärin tuossa kuvion yläosassa.

Kun olet tehnyt kuvion kahteen kertaan neulo 3krs oikein (tai niin kauan että pikkuvarvas peittyy) ja aloita kavennukset, jotka mun tapaan tehdään näin:

1 puikon lopussa kaksi yhteen 

2 puikon alussa ylivetokavennus (ensimmäinen silmukka kutomatta, toinen kudotaan ja sitten se kutomatta jätetty silmukka nostetaan sen kudotun yli ja tiputetaan puikolta)

3 puikon lopussa 2 yhteen

4 puikon alussa ylivetokavennus

Jatka näin kunnes silmukoita on puikoilla yhteensä 8 (eli kaikillä puikoilla se 2 silmukkaa) ja vedä lanka kaikkien silmukoiden läpi, kiristä ja päättele langat. Tadaa! Valmista!

Sitten teet vielä sen toisen sukan.

 <3

-Piia

Virkattuja lahjoja

Selasin tuossa valmistuneista käsitöistä ottamiani kuvia ja päätin päivitellä niitä tännekin, nyt kun lahjaksi tehdyt jutut on saajansa tavoittaneet :)

Äidille ja anopille lähti joululahjaksi virkatut pikkumatot, halkaisija kummassakin n. 75-80cm muistaakseni, kuteet Paapon valikoimista ja mallit täältä, tosin tuota kaksiväristä mattoa tehty omin muokkauksin kun kude alkoi osoittaa loppumisen merkkejä oletettua aiemmin :)

Joululomalla anoppilassa käydessämme kävin Paapon "kivijalkamyymälässä" toista kertaa, olen elänyt jotenkin pimennossa koko kaupan olemassaolon, tai paremminkin sen sijainnin suhteen, koska Alajärvellä on tullut käytyä jo useamman vuoden ajan ja vasta melko äskettäin tajusin näitä kahta yhdistävän tekijän. Mistä olenkaan jäänyt paitsi! No joka tapauksessa, tällä kerralla sieltä tarttui mukaan styroksinen rengas ja "made with love"-merkkejä. Trikookude on sitä samaa mitä käytin ylläoleviin mattoihin. Ohjetta hyödynsin Nouseva myrsky-nimisestä blogista, joskin taas pienin omin muokkauksin. Tämä kranssi riippuu nyt meidän ulko-ovessa ja on kyllä aika hieno! :)

Näitä tuttiketjuja on tullut tehtyä aika monta, niin itselle kuin tilauksesta muille. Meillähän tosin kävi niin että ovat sitten täysin tarpeettomia, ei syö meidän neiti tuttia ei... :)

Nämä annoin osana vauvalahjaa ystäväni poikavauvalle, meidän kummipojalle <3

pst. seuraava postaus sisältää kirjoneulesukkaohjeen aloittelijalle ;)